Kuulun niihin ihmisiin, joille syyspuolen kaamos on helppoa ja mukavaa: nautin pimenevistĂ€ illoista, kynttilĂ€nvalosta ja hiljaisuudesta. KevĂ€t sen sijaan on raskasta aikaa. Nopeasti lisÀÀntyvĂ€ ja voimistuva valo tuntuu hetkittĂ€in hyvĂ€ltĂ€, mutta aurinkoisen pĂ€ivĂ€kĂ€velyn hintana on usein kova vĂ€symys. Kaikenlaiset kolotuksetkin pahenevat, valo aiheuttaa myös migreenikohtauksia ja ahdistuneisuus lisÀÀntyy. Jostain syystĂ€ talvi- ja kesĂ€aurinko eivĂ€t aiheuta samaa, vaikka talvella hanget heijastavat valon moninkertaiseksi ja kesĂ€llĂ€ on valoisaa lĂ€hes ympĂ€ri vuorokauden. Vain kevĂ€taika on raskasta, Ă€rsyttĂ€vÀÀ ja ahdistavaa, mutta jotenkin sen lĂ€pi on rĂ€mmittĂ€vĂ€ đ
On kevÀÀssĂ€ sentÀÀn kivojakin puolia, esimerkiksi kevÀÀn kirjat! Tovi sitten ilmestyi seitsemĂ€s IIK!-sarjan kirja RĂ€yhĂ€henki, jossa Saku, Sussa ja Siiri joutuvat muutamaksi viikoksi vĂ€istöasuntoon vesivahingon takia. VĂ€liaikaisessa kodissa alkaa kuitenkin pian tapahtua monenlaista kummaa…

Myllylahden ensi syksyn katalogissa on myös seuraava IIK! tuloillaan. Krampus-tarinassa ollaan jouluisissa tunnelmissa, mutta mikĂ€pĂ€ muukaan on jĂ€lleen pĂ€ivÀÀ pilaamassa kuin yliluonnollinen hirviö đč Kauhistuttavan kannen on tuttuun tapaan tehnyt Anne Muhonen. Joulun ajatteleminen piristÀÀ kevÀÀllĂ€kin! đ

Iloista kevĂ€ttĂ€ kaikille kevĂ€tihmisille, ja jaxuhali meille kevĂ€tmöröille! KyllĂ€ se kesĂ€kin sieltĂ€ tulee â€ïž