Pikavälipäivitys

No jopas nyt huhhahhei, Lukuviikko tuli ja meni ja minä sitä yhä mainostan etusivulla, eiköhän ole aika edes ranskalaisin viivoin pistää asioita päiväkirjaan:

- Erään ystävän elämäntilanne ja suurenmoinen urheus pistää kyllä omia pikkuasioiden napinoita hetkellisesti perspektiiviin.
- Napinointia laannutti sekin, kun ihana Kirjastoapurahalautakunta ilmoitti antavansa minulle novellin- ja ehkä vähän muidenkin juttujen kirjoitusaikaa. Kiitos!
- Vappuaatto oli superkiva, terassikauden avaus (korvaläpät vappuhatun alla, talvitakki & pitkät kalsarit) ynnä musikaaliset pippalot, ei kuitenkaan kohtuutonta röpötystä vaan paljon blandista ja ajoissa nukkumaan.
- Hyvä niin, koska vappupäivän aamuna eräs läheinen ihminen joutui sairaskohtauksen takia sairaalaan.
- Nyt tässä elellään pienoisessa poikkeustilassa, joka toivottavasti alkaa pikkuhiljaa kääntyä takaisin kohti normaalielämää.
- Ja onneksi sentään kesä on aivan kynnyksellä, näin västäräkin jo viime viikolla!

Kirjoittelen jotain järkevämpää kunhan stressinhulina taas antaa vähän selkeämmille ajatuksille tilaa. Siihen asti: lukekaa paljon hyviä kirjoja!

Hei se on Lukuviikko ny!

Hidasjärkinen kirjailija havahtuu bloggaamaan aiheesta pienellä viipeellä, kun Lukuviikko pyyhältää jo torstaissa.
Mutta oikeastaan joka viikko pitäisi olla lukuviikko! Ai koska lukeminen on tärkeää? No joo, onhan se jossain määrin sitäkin, mutta ennen kaikkea koska lukeminen on KIVAA!
Itse luen tällä viikolla Richard Mathesonin Olen legenda -kauhuscifiklassikkoa, tietokirjaa suomalaisesta muinaisuskosta (Hyry ym: Lumen ja valon kansa) ja lisäksi olisi tarkoitus tarttua myös erääseen omaan kirjaan muistin virkistämiseksi novellia varten.

Antoisaa lukuviikkoa kaikille!

Sanamuisti

Olen aiemmin maininnut kärsiväni jonkin asteisesta numerosokeudesta. Mutta sehän ei riitä, vaan minulla on myös huono sanamuisti, mikä ehkä kuulostaa omituiselta ammatinvalintaan nähden.
En nyt tarkoita että unohtelisin normaaleissa tilanteissa yksittäisiä sanoja, osaan valikoida ja asetella niitä kohtuullisen mukavasti järjestykseen tarinoita kertoessani, ja sanaristikoidenkin täyttäminen sujuu.
Sen sijaan jos pitäisi siteerata jonkun fiksun tyypin turauttama lentävä lause tai vaikka elokuvan näppärä repliikki, muistan kyllä mainiosti mitä lausahdus ajatuksellisesti sisältää ja millainen sen sävy on, mutta on hirveän vaikea muistaa tarkalleen oikeat sanat.

Sama koskee esimerkiksi laulujen sanoituksia – vaikka pitäisi laulaa luritella vanha tuttu ja rakas biisi, esimerkiksi jotakin Juice Leskiseltä, en saa ulkomuistista mieleen kuin yksittäisiä pieniä pätkiä. Eikä ongelma ole iän tuoma, vaan teini-iässäkään en saanut pysymään päässäni sanoituksia biiseistä, joita saatoin kuunnella 10 kertaa päivässä.
Huikean lyhyt näyttelijän uranikin kärsi huonomuistisuudestani, ellei peräti kaatunut siihen. Osallistuin jonkin ihmeellisen aivopuupan ansiosta aikanaan paikallisen nuorisotalon näytelmäprojektiin, mutta jo ensimmäisissä harjoituksissa unohdin pari hassua repliikkiäni kerta toisensa jälkeen. Niin monta kertaa, että ohjaaja antoi lopulta periksi ja tilalleni otettiin toinen.

Entäs sitten nimet? Hyvinkin kiinnostavan ihmisen nimi saattaa tarttua päähäni vasta pitkän tuntemisen päästä, toisinaan taas jostain ihmeen syystä mieleen jää jokin muu kuin oikea nimi, esimerkiksi eräs Tarja oli vuosia mielessäni Katja (vai oliko se toisinpäin?). Kärsin ikuisesta epävarmuudesta jos törmään valmistautumatta ihmisiin – etenkin jos joudun esittelemään heitä toisilleen. Paneelikeskusteluja vetäessä minun on pakko kirjoittaa vanhojen tuttujenkin nimet isoin kirjaimin muistilapun reunaan, koska pelkään tilanteen jännittävyyden takia unohtavani ne tai käyttäväni ihmisistä vääriä nimiä.

Mahtaisikohan vielä tämän ikäiselle löytyä jokin vippaskonsti parempaan sanamuistiin?