Tiedättehän sen tunteen…

… kun on pitemmän aikaa liikkunut paljon, ja sitten syystä tai toisesta pitää liikunnasta taukoa. Olo on levoton, lihakset tuntuvat kihisevän energiaa joka kaipaa purkautumiskeinoa. Pieni kävelylenkki on melkein pelkkää kiusaamista, pitäisi päästä pitkälle vaellukselle tai pyöräretkelle, juoksemaan tai uimaan kunnon matka. Rentoutuminen on vaikeaa kun jalka nytkyy tai käsi naputtaa, vaikka lojuisi sohvalla leffaa katsomassa tai sängyssä kirjaa lukemassa.

Vapun jälkeen on ollut vaikea löytää aikaa tai keskittymiskykyä kunnon kirjoitussessioille, ja nyt alkaa päässä tuntua siltä että kirjoituslihakset kaipaisivat totista toimintaa. Ideoita on putkahdellut useitakin, muutama hyvinkin kehityskelpoinen. Mikä parasta, edellinen romaanimittainen käsikirjoitus on vaiheessa joka on minun voimieni ulottumattomissa, joten voin novellien rinnalle aloittaa ihan uuden pitkän tekstin. Nyt vain pitäisi kyetä päättämään, mihin ideaan tartun ensimmäisenä!

Onkohan Hannuudesta hyötyä?

Muutama vuosi sitten kerroin kuinka Levykauppa Äx oli nimennyt minut Hannuksi. Äskettäin kirjailijoiden väärin kirjoitetut nimet nousivat esiin jossain keskustelussa, ja juolahti mieleen tarkistaa, onko asiaa vieläkään korjattu. Ei ole, Levykauppa Äx myy edelleen Ilmeetöntä miestä Hannu Holopaisen kirjoittamana.

Eikä siinä kaikki! Liekö kyseessä jokin Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanissa Lumikko ja yhdeksän muuta esiintyneen kirjaruton tyyppinen virus, mutta nyt olen Hannu Holopainen myös Turun kansallisen kirjakaupan, Booky.fi:n sekä Suuren suomalaisen kirjakerhon tiedoissa.

Ehkä tämä on pelkästään hyvä juttu. Paljon puhutaan siitä, että naiset lukevat sekä naisten että miesten kirjoittamia kirjoja, mutta miehet suosivat selvästi enemmän miesten kirjoittamia kirjoja. Jospa nyt Ilmeetön mies löytäisi mieslukijoitakin tällä vippaskonstilla, joka ei edes ole itse masinoimani!

Pikavälipäivitys

No jopas nyt huhhahhei, Lukuviikko tuli ja meni ja minä sitä yhä mainostan etusivulla, eiköhän ole aika edes ranskalaisin viivoin pistää asioita päiväkirjaan:

- Erään ystävän elämäntilanne ja suurenmoinen urheus pistää kyllä omia pikkuasioiden napinoita hetkellisesti perspektiiviin.
- Napinointia laannutti sekin, kun ihana Kirjastoapurahalautakunta ilmoitti antavansa minulle novellin- ja ehkä vähän muidenkin juttujen kirjoitusaikaa. Kiitos!
- Vappuaatto oli superkiva, terassikauden avaus (korvaläpät vappuhatun alla, talvitakki & pitkät kalsarit) ynnä musikaaliset pippalot, ei kuitenkaan kohtuutonta röpötystä vaan paljon blandista ja ajoissa nukkumaan.
- Hyvä niin, koska vappupäivän aamuna eräs läheinen ihminen joutui sairaskohtauksen takia sairaalaan.
- Nyt tässä elellään pienoisessa poikkeustilassa, joka toivottavasti alkaa pikkuhiljaa kääntyä takaisin kohti normaalielämää.
- Ja onneksi sentään kesä on aivan kynnyksellä, näin västäräkin jo viime viikolla!

Kirjoittelen jotain järkevämpää kunhan stressinhulina taas antaa vähän selkeämmille ajatuksille tilaa. Siihen asti: lukekaa paljon hyviä kirjoja!