Olen aiemmin maininnut, että Matkalaisia kirjoittaessani olin varsin itsekäs. Tutustuin päähenkilöihin rauhassa, viivyttelin kypsytellen heidän motiivejaan, hyvästelin vanhoja tuttuja ja muistelin menneitä (osin tarinassa, mutta ehkä vielä enemmän mielessäni). Halusin pitää myös kiinni Syysmaa-sarjan omasta perinteestä, jossa Syysmaan naisten tarinat ovat heille itselleen suuria, mutta useimmiten maailman kannalta pieniä. Ihan kuten todellisuudessakin useimmille käy – näkyvät sankarit ovat hyvin harvassa. Vaikka kirjoitan aika perinteistä fantasiaa, haluan pitää kiinni tietynlaisesta realismista.
Tiedostin kirjoittaessani fantasiasarjan päätösosan oletusarvoiset odotukset, enkä edes yrittänyt liimata niistä sopimattomimpia Matkalaisiin. Osin siksi että Syysmaa-sarja ei muodosta yhtenäisesti jatkuvaa tarinaa (vrt. moni trilogia joiden osat ovat tavallaan näytöksiä: Liikkeelle lähtö, Käänne/Matka/Seikkailu ja Suuri Loppuratkaisu) ja osin sen vuoksi, että sana päätösosa on tässä yhteydessä ylipäätään hieman väärä. Kyseessä on sarjan viimeinen kirja, mutta tarina ei pääty. Ihan kuten se ei oikeassakaan elämässä koskaan pääty 
Tarkoitukseni oli pohdiskella laajemminkin sitä fantasian kirjoittamisen hankaluutta, että fantasiassa katsotaan olevan tiettyjä sääntöjä ja odotuksia – jos ne eivät täyty, lukija voi kokea jääneensä jotain ilman, mutta jos ne täyttyvät, lukija ajattelee että jaahas, aina tätä samaa 
Mutta taidan jättää sen toiseen kertaan, tässä kuitenkin muutama blogiarvio Matkalaisista:
Kirjakaapin avaimessa ei tykätty.
Kirsin kirjanurkassa tykättiin jonkun verran.
Booking it some more taisi tykätä eniten.
Ja tässä vielä se, mistä kaikki alkoi:
13/08/2012 7:57 pm |
Minä vielä odottelen omaa versiota kirjasta kolahtavan postiluukusta. Kauhean vaikeaa pysytellä erossa kirjablogeista, joissa voisi spoilaantua.
14/08/2012 11:26 am |
Jos pysyt poissa noista kolmesta, lienet suhtkoht turvassa
14/08/2012 11:36 am |
No, tänäänhän se “kova paketti” sieltä luukusta tupsahti. Melkein kuulin postimiehen tuskan, kun hän yritti saada kirjan mahtumaan reikään (meillä on tosi hankala luukku). Juuri illalla sain edellisen lukukirjan loppuun ja mietin, mitähän seuraavaksi – nyt on se ongelma poistettu.
14/08/2012 2:18 pm |
Pidin kyllä enemmän kuin jonkin verran! Kokonaisuutena sarja on raikas ja erilainen, ja päätösosa sopii siihen oikein mainiosti. Ainahan sitä jotain kitinää on
15/08/2012 9:43 am |
Nafisan, toivottavasti miellyttää
Kirsi, mun piti vaan jotenkin “luokitella” nuo arviot, kyllä sain kuvan että kokonaisuudesta pidit ja olen siitä iloinen!
), mutta tosiaan olin jo Matkalaisia kirjoittaessa miettinyt noita räjähtävä-finaali -juttuja, en vaan kerennyt pölistä niistä kun ekat arviot jo putkahti.
Kitistä saa ja pitääkin, ei tämä bloggaus ollut kritiikkivikinää (vaikka siltä ehkä vähän kuulosti
(Äh, mun on lakattava katsomasta tuota Thiefin introa kerta toisensa jälkeen, kaipaan niiiiiin wanhan kunnon TDP:n äärelle… snif.)