Joskus ihminen saattaa höläytellä sanoja suustaan vähän harkitsematta. Normaalielämässä sanat tulevat ja menevät, mutta mitä julkisempi ihminen, sen enemmän sanat leimaavat häntä – heitetään nyt tuoreena esimerkkinä Keskon pääjohtaja Matti Halmesmäki. Huono puoli asiassa on, että harkitsemattomiakaan sanoja ei saa takaisin, koska vaikkapa juuri Halmesmäen tapauksessa ne leviävät hetkessä maailmalle.
Vielä huonompi puoli on se, että vaikka kyseessä olisi aivan vilpittömästi harmiton huulenheitto, ihminen on lähes peruuttamattomasti leimautunut laajalle yleisölle sovinistiksi, rasistiksi, ekoterroristiksi tai miksi nyt milloinkin.
Vaikka ei olisi julkkiskaan, saattaa kirjoittaessaan onnistua toisinaan asettelemaan sanansa niin, että ne tulkitaan jotenkin pieleen, pahimmillaan suorastaan päinvastoin kuin oli tarkoitus. Joskus tämmöinen sanojen vääntely voi tietysti olla myös täysin tarkoitushakuista, mutta usein varmaan tekstin väärinymmärykseen vaikuttaa enemmänkin se, että muut eleet ja sanaton viestintä jää pois. Lisäksi nettiviestinnän välittömyydestä huolimatta siinä on puhekeskusteluun verrattuna pieniä viiveitä, joiden aikana ehtii valaa [väärätkin] käsityksensä betoniin. Ja kun sanat on leimautettu internetin kurimukseen, sieltä niitä saa yhtä vähän imaistua takaisin kuin juhlapuheen valikoituja litterointeja Ilta-Sanomista.
Minä olen kirjoituksissani onnistunut luomaan – osan kirjojeni perusteella, jotkut lehtijutuista ja osin nettikeskusteluissa – ihmisten päihin muun muassa seuraavia virheellisiä käsityksiä:
- olen ateisti
- olen homovastainen
- olen puolison pettämiseen kannustava seksihullu
- toisaalta pidän myös seksiä vastenmielisenä ja eläimellisenä touhuna ja inhimillisiä tunteita kaiken pahan alkuna
- olen kulttuurirasisti
- pidän kauniita parempina ihmisinä ja väheksyn “rumia”
- haluan lisätä ongelmaisten ihmisten hätää (tähän liittyy aivan absurdi väittely erästä kirjoittamaani lehtijuttua koskien)
Voisin tietysti naputella pitkät jaaritukset siitä, kuinka pahasti pieleen nuo tulkinnat osuvatkaan, ja joissain tapauksissa olen onneksi jo keskustelun jatkuessa saanut korjattua käsityksiä. Mutta pointti on tarkemmin ottaen siinä, että jonkinlaista “medialukutaitoa” tarvittaisiin ns. virallisten medioiden lisäksi myös yksittäisten ihmisten välillä, vai pitäisikö sitä sanoa vaikka nettikuuntelutaidoksi. Ihminen on kuitenkin paljon, paljon enemmän kuin lause tai kaksi, ja joskus nekin lauseet saatetaan tulkita jotenkin nurinpäin, eikä tarkennusta pahimmillaan enää edes suostuta kuulemaan/lukemaan.
Tietysti voi kysyä, että mitä väliä sillä sitten on vaikka joku saisi väärän käsityksen. Eipä sillä arkielämässä oikeasti olekaan, mutta tuntuuhan se kenestä tahansa ikävältä jos saa aiheetta otsaansa aivan vääränlaisen leiman.
En toki kuvittele olevani mahdollisten väärinkäsitysten yläpuolella, ja tunnustankin esimerkiksi olevani sitä mieltä, että Audi-Kiesin möläytykset paljastivat tyypistä enemmän kuin oli tarkoitus. Voin tosin olla väärässäkin 
Kiitoksia kiitoksia, tuntuupa mukavalta! Ja tähän perään ilmeisesti kuuluu kertoa seitsemän faktoidia itsestään ja mieltymyksistään:
)
