Lukekaa nyt herranjestas edes tämä!

Kävin kurkkaamassa J.Pekan blogia (onnea hänelle tätäkin kautta Muurahaispuun ilmestymisen johdosta!), ja mitä näinkään:

Toiset on saanut runsaasti kiitosta muutenkin, eikä minusta lainkaan turhaan. Valitettavasti kiitokset eivät ole näkyneet kirjan myynnissä, joka on, kustantajalta kuulemani mukaan, ollut perin heikkoa.

Kyseessä on China Miévillen mielettömän upea, genrekarsinaa kartteleva Toiset, jonka J.Pekka on loistavasti suomentanut. Sen lajityyppi luokitellaan milloin urbaanifantasiaksi, milloin maagiseksi realismiksi, uuskummaksi, ja miksei dekkari-nimityskin pätisi.
Yksi syy heikohkoon myyntiin voi olla se, että China Miéville on fandomin keskuudessa ollut jo pitkään Suuri Nimi, joten moni on varmasti lukenut Toiset jo alkuperäiskielellä. Ja samaisesta syystä fandomin ulkopuoliset saattavat ajatella, että tuo on varmaan jotain niin omituista, etten tykkää tai tajua (vaikka Helmetin mukaan se näyttää sentään liikkuvan lainauksessa aika mukavasti).

Ostakaa tai lainatkaa, mutta älkää hyvät ihmiset karttako tätä kirjaa! Oli sen genre mikä hyvänsä, Toiset on aivan järisyttävän hyvä kirja. Valitettavasti myyn vieläpä sikaa säkissä, koska siinä on niin mielettömän hieno juttu, etten vahingossakaan halua spoilata sitä, koska sen avautuminen tajuntaan tuntui oikeasti ihan kuin jonkinlaiselta aivotripiltä.
Ja on siinä myös helkkarin hieno dekkaritarina, enkä minä yleensä edes välitä dekkareista. Lukekaa, lukekaa!

Edit. Linkitetääs vielä upea kansikuva näkyville:

Päivää ja näkemiin

Kun riittävän usein kuulee Facebook-tyrkytystä, kuinka se on suunnilleen elintärkeä väline kirjailijalle, niin lopulta sitä saattaa antaa periksi ja kokeilla. Liityin, laitoin profiilin julkiseksi ja pärstäkuvan näkyviin.
Sitten kirjauduin ulos ja feikkitililläni sisään (se on joskus perustettu kaverin matkakuvien katselua varten), ja yritin etsiä itseäni hakutoiminnolla.
Ei löytynyt.

Kirjaudu ulos, kirjaudu taas sisään “oikean” tilin tunnuksilla. Tarkista asetukset – kyllä, kaikki on julkista, julkista, näkyy kaikille ja ihan jokaiselle.
Kirjaudu ulos ja feikkitilillä sisään.
Ei löydy Anu Holopaista, tai siis löytyy montakin, mutta yksikään niistä ei ole minä.

Pyydän ystävääni kokeilemaan löytääkö hän minua. Ei löydä, pyydän hänet kuitenkin kaveriksi ja kaveroituminen sentään onnistuu. Pari muutakin kaveripyyntöä on tullut, heille minua on mainostettu ilmeisesti heidän sähköpostinsa osoitekirjan avulla, jota Facebook on käynyt nuuskimassa.
Jatkan yrityksiä, vaihdan näkyvyyttä rajatummaksi ja säädän sen uudelleen julkiseksi, jos vaikka auttaisi. Ei auta.

Sillä välin omassa sähköpostissani: Facebook on lähettänyt minulle pitkän liudan sähköposteja, joissa kerrotaan mm. että joku ventovieras ihminen on kommentoinut jonkun kaverini seinälle jotakin.

Menen säätämään sähköposti-ilmoitusten asetuksia, koska oletussäätönä näyttää olevan se, että joka helkkarin tapahtumasta minulle lähetetään postia. En ole ihan ensi kertaa tietokoneen ääressä, enkä edes internetissä, mutta kaiken tilpehöörin seasta kestää kauan löytää reitti oikealle asetussivulle. Saan sähköpostitulvan laantumaan.

Arvelen että hakutoiminnossa on kenties jotain yleistä vikaa, ja yritän etsiä itseni uudestaan seuraavana päivänä.
Ja sitä seuraavana.
Ja kolmantena päivänä päätän häipyä koko Facebookista. Uskon Merkkeihin silloin kun ne sopivat yhteen oman mielipiteeni kanssa, ja tämä on selvästi Merkki siitä, että Facebook ja minä emme kuulu yhteen.
Taivaan kiitos!

Kaunista päivää, ystävät

Jotkut vastustavat ystävänpäivää kaupallisena hapatuksena ja pakkokivana. Ei sitä ole mikään pakko viettää, mutta voi sitä myös viettää ilman ostamista ja krääsää – esimerkiksi näin sähköisesti

Ihanaa ystävänpäivää sekä täällä blogissa piipahtaville ystävilleni, että kaikille kirjojeni ystäville
Ja koska musiikki on kauneinta mitä ihminen osaa luoda, niin sitä tietenkin täytyy olla päivän kunniaksi. Jos Syysmaa-sarja olisi musiikkia, se olisi tämä biisi: